Raskaudesta huolimatta parivaljakkomme ei halunnut luopua yhteisistä puuhistaan. Koska paljon oli jo kokeiltu, päätti Eevi ehdottaa jotakin täysin uutta. Hän kaipasi jälleen puutarhaansa uusia kasveja ja Akira taas puolestaan pääsisi samalla tavoittelemaan elämänsä suurinta haavetta keräilijänä.
Tuttuun tapaan he siis matkasivat uusille kulmille ja ryhtyivät punkkaamaan erään naisen ja hänen poikansa luokse. Sänkyjä ei jostain syystä annettu käyttää ja sohva antoi sijaa vain yhdelle. Vuoron vaihdoilla siitäkin kuitenkin selvittiin.
Pian Eevin oli kuitenkin myönnettävä, ettei raskaus vain sopinut tutkimusmatkailuun. Hän tunsi itsensä jatkuvasti väsyneeksi ja onnistui pissaamaan housuihinsa kerta toisensa jälkeen.
Oli siis aika palata kotiin ja tylsiin arkisiin askareihin. Kaikesta huolimatta se sai Eeville hymyn huulille: näin oli hyvä. Ja vatsakin kasvoi tasaiseen tahtiin.
Kun raskaus oli selvästi yli puolen välin, Eevi päätti panostaa tulevaan vauvan huoneeseen ihan kunnolla. Se taisikin olla ainoa edes vähän ajatuksella sisustettu huone koko talossa. Väritys valittiin hieman poikamaiseksi, koska Eevi oli varma, että hänen sisällään kasvaisi pieni poika.
Vatsa kasvoi aivan valtavaksi, eikä vieläkään näkynyt merkkejä synnytyksestä. Eevin olo oli tuskainen, joten hän päätti ilahduttaa itseään tapaamalla ystäviään. He eivät tosin ottaneet Eevin valituksia lainkaan tosissaan, vaan varoittelivat, että lapsen synnyttyä kaikki olisi vielä rankempaa. Kiitos tuesta!
Koska perheen rahat olivat tiukilla, Eevi joutui työskentelemään aivan raskauden loppumetreille saakka. Tuleva isä koitti kovasti toppuutella vaimokettaan ja höpötteli tulevalle pienokaiselle niitä näitä ennen nukkumaanmenoa.
Niinhän siinä kävi, että pitkän odotuksen jälkeen koitti vihdoin aika tavata uusi perheenjäsen! Eevi oli kauhuissaan kivuista ja Akira kaikesta muusta. Sen kummempia miettimättä pari lähti juoksujalkaa kohti sairaalaa. Pian heistä tulisi ihan oikea perhe!
Mutta voi pojat, kuinkas sitten kävikään. Kaikki maailman ennusmerkit olivat olleet väärässä ja tuloksena ei ollut poika, vaan tyttö. Itse asiassa kaksi suloista tyttöä, joista toinen sai nimekseen Adele ja toinen Evelia. Lastenhuonekin sai kokea pienoisen muutoksen.
Ei auttanut kuin opetella arkea kahden uuden ja erityisen vaativan perheenjäsenen kanssa. Onneksi heitä oli kaksi vanhempaa tekemässä kaiken työn! Ja pakkohan se oli myöntää, olivathan kaksoset nukkuessaan todella suloisia tapauksia... Eevi oli täysin rakastunut molempiin tyttäriinsä, mutta jokin tuntui silti puuttuvan. Hän oli aina ollut ylpeä omasta sinertävästä ihostaan ja oli mielikuvissaan jakanut perimän myös lapsilleen. Nyt kuitenkin näytti siltä, että molemmat tytöt olivat perineet ihonvärin isältään.
Kun kaksoset hiljalleen kasvoivat, joutui Eevi palaamaan taas työpaikalleen. Muttei hän siellä kauaa viihtyisi, sillä vatsassa myllersi jo seuraava suvun jäsen. Hiljaa mielessään Eevi toivoi seuraavan lapsen kantavan tuttua sinertävää ihoa.
Pian koitti tyttöjen aika siirtyä taaperovaiheeseen. Huone sisustettiin uudelleen vastaamaan paremmin uutta ikävaihetta. Nyt tytöille avautuisi aivan uudenlainen maailma! Tutustutaanpa heihin sitten paremmin.
Hei vain! Tässä taapertaa Evelia Lumineva, utelias pieni taapero valmiina tutkimaan maailmaa. Tyttö on perinyt ainakin äitinsä silmät.
Tässä puolestaan näette - kyllä vain - sinisen ihonvärin omaavan Adele Luminevan, itsenäisen pienen taaperon. Ilmeisesti sinisen ihonvärin geeni tulee näkyviin vasta lapsen kasvaessa vanhemmaksi.
Niin siis tosiaan, en ole varmaan kertaakaan ennen saanut pelissäni kaksosia ilman mitään vippaskonsteja. Tietenkin juuri legacyyn sellaiset tupsahtaa! :D Ehdin jo myös ahdistua, kun kummallakaan ei ollut sinistä ihoa, että kuinkahan suuri perhe tässä pitää oikein perustaa, mutta lasten kasvaessa tajusin, että vauvoilla ei näy vielä oikea ihonväri niiden iho-/vaateusmodista johtuen. On siis mahdollista, että Adelesta tulee perijä. Mutta ai että, rakastan taaperoita, on ne niin suloisia!
